Johannes Greber

YHTEYDESSÄ JUMALAN HENKIMAAILMAN KANSSA

SEN LAIT JA TARKOITUS - KATOLISEN PAPIN KOKEMUKSIA

Tuotetiedot:
Sisältää osat I-IV (suom. Helmi Krohn), Kustantaja: Galilealaiset, 2024, 362 sivua.

JOHDANTO     

                                                                  ”Nämä herjaavat sitä, mitä eivät tunne”.
                                                                   Juud. 1: 10.

Onko elämää kuoleman jälkeen? Onko toista elämää? Onko henkimaailmaa, johon myös ihmisen sielu, erottuaan ruumiistaan joutuu? Ja minkälaiseksi me kuvittelemme elämää toisessa maailmassa? Mikä kohtalo tulee siellä meidän osaksemme?

Vai – päättyykö kaikki hautausmaan muurin taakse? Haudataanko sinne ruumiin mukana myöskin henki? Eikö ihmisestä kaikkine toiveineen ja epäilyksineen, vaivoineen ja huolineen, iloineen ja kärsimyksineen, hyvine ja pahoine tekoineen jää mitään muuta jäljelle kuin pääkallo tai kourallinen tuhkaa?

Yhä uudelleen nuo kysymykset askaroittavat ajatuksiamme. Vakavan sairauden hiljaisina hetkinä ne painostavat väsynyttä ihmissydäntä. Seisoessamme kuolinvuoteen ääressä, kulkiessamme arkun jäljessä nuo ajatukset raastavat sieluamme. Jokaisen hautakummun ääressä ne kohoavat mieleemme ja jokaiseen hautakiveen ne ovat piirretyt. 

Kuka ratkaisee meille tämän suuren arvoituksen? Kenen puoleen voimme epäilyksinemme kääntyä, jotta totuus meille selviäisi? Käännymmekö kirkon ja sen palvelijoiden puoleen? He opettavat kylläkin, että toinen elämä on olemassa ja että ihmissielu elää edelleen. Mutta heikko kohta heidän opissaan on se, että he kieltävät eläimen sielulta mahdollisuuden elää edelleen. Sillä jos eläin ei elä edelleen, niin mistä syystä ihminen eläisi? Onhan ihmisellä ja eläimellä sama kohtalo. Kumpaisetkin ovat samalla tavalla siitetyt ja ne syntyvät samalla tavalla. Kummallekin on suotu iloa ja tuskaa, kummatkin voivat erottaa hyvän ja pahan ja kummatkin kuolevat samalla tavalla. Senhän raamattukin todistaa seuraavin sanoin: >> Sillä ihmislasten käy niinkuin eläinten; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun. Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan? >> (Saar 3: 19–21.)

Sen lisäksi eri kirkot ovat uskonnon tärkeimpien kysymysten suhteen ristiriidassa keskenään. Niinpä emme voi heiltä saada luotettavaa vastausta. Erehtyvät ihmiset eivät voi näissä kysymyksissä meitä varmasti johtaa. 

On vain yksi tie totuuteen: jos on olemassa toinen elämä ja henkimaailma, niin me voimme saada siitä todistuksen vain siten, että henkiolennot itse tulevat luoksemme ja opettavat meitä. Sillä vain niin kauan kuin me emme ole päässeet henkimaailman yhteyteen, niin kauan me elämme tietämättömyyden pimeydessä ja kalvavassa epäilyksessä. 

Mutta nykyään ihmiset nauravat, kun joku vain puhuukin siitä mahdollisuudesta, että henkiolennot voisivat olla näkyvän maailman yhteydessä. He nauravat ja pilkkaavat, niinkuin he aina ovat pilkanneet kaikkea sellaista, mikä eroaa heidän aikansa käsityskannasta. 

Kun Galilei opetti, että maa pyörii ja aurinko pysyy paikallaan, pitivät hänen aikalaisensa häntä mielipuolena. Kirkko julisti hänet kerettiläiseksi ja erotti hänet yhteydestään. Hänet heitettiin vankilaan ja hän saattoi vapautua kärsimyksistään ja vainosta vain siten, että hän peruutti oppinsa. 

Kun Pariisin tiedeakatemiassa koetettiin ensimmäistä puhelinta, väitti eräs tämän korkeakoulun etevimmistä professoreista, että häntä oli petetty ja että joku puhui vatsasta. 

Kaikkien uuden totuuden julistajien on käynyt samoin. Heidän aikalaisensa pilkkasivat ja herjasivat heitä, heittivät lokaa heidän silmilleen, polttivat tai ristiinnaulitsivat heidät. 

Niinpä nykyäänkin pilkataan niitä, jotka koettavat todistaa ihmiskunnalle, että on olemassa henkimaailma, joka ei ole ihmisiltä salattu, vaan jonka yhteyteen me 6 voimme päästä, jos etsimme sitä oikealla tavalla ja täytämme ne edellytykset, jotka ovat välttämättömiä tämän yhteyden aikaansaamiseksi. Sillä ei ainoastaan näkyvässä maailmassa vallitse määrättyjä lakeja, vaan myös henkimaailmassa. 

Sitä oppia, joka sanoo, että on olemassa yhteys henkimaailman ja ihmisten välillä, on nimitetty >> spiritismiksi >>. *) Tämä sana on nykyään suuren yleisön parissa huonossa huudossa, joskaan useimmat eivät tiedä, mitä se tarkoittaa. >> Spiritismiä >> pidetään haaveellisten ihmisten naurettavana houreena. Ihmiset puhuvat pilkaten ”spiritistisistä narreista”. – >> Nämä herjaavat sitä, mitä eivät tunne. >> (Juud. 1: 10.)
*) Anglo-saksilaisissa maissa käytetään nimitystä spiritualismi Spiritualismi eli Hengellisyys (Kustantajan huomautus). 

Kirkot ensi sijassa taistelevat spiritismiä vastaan. Sitä täytyy kuitenkin suuresti ihmetellä, sillä juuri kirkot opettavat, että he ovat saaneet uskonnolliset totuutensa henkimaailman kautta. Juutalaisuus ja kristinoppi, jotka perustuvat Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin, seisovat kokonaan spiritismin pohjalla. Raamattu on huomattavin spiritistinen kirja, sillä sen pääsisällön muodostavat henkimaailman sanomat näkyvälle maailmalle. Siinä me voimme seurata askel askeleelta henkimaailman vaikutusta ihmisiin. 

Kirkot eivät voi siis kieltää henkimaailman vaikutusta ihmisiin, elleivät he tahdo kieltää syvintä totuuttaan. He yrittävät puolustaa taisteluaan spiritismiä vastaan sanomalla, että raamatussa kielletään ihmisiä pyrkimästä henkimaailman yhteyteen. He väittävät siinä sanottavan: >> Älkää kysykö kuolleilta. >> 

Mitä raamattu tarkoittaa >> kuolleilta kysymisellä >>? Kun raamatussa puhutaan >> kuolleista >>, niin ei tarkoiteta maallisen kuoleman kautta ruumiistaan eronneita henkiolentoja, vaan hengellisesti kuolleita. >> Kuolema >> raamatun mukaan tarkoittaa sielun eroamista Jumalasta. >> Kuolleet >> ovat Jumalasta eronneita sieluja, jotka eivät usko Häneen. He ovat pimeyden henkiä. >> Kuolleiden valtakunta >> on Luciferin valtakunta, Jumalan vihollisten valtakunta, valheen ja pahuuden valtakunta. 

Raamatun mukaan on olemassa >> kuolleiden >> ja >> elävien >> valtakunta. Ihmiset voivat joutua kummankin valtakunnan yhteyteen. He voivat saada tietoja >> hengellisesti kuolleilta >> – se on keskustelua pahojen henkien kanssa eli niinkuin raamattu sanoo: Kysyä vainaja- ja tietäjähengiltä. Tai he kääntyvät >> elävien >> 7 henkiolentojen puoleen – se on keskustelua hyvän henkimaailman kanssa eli niinkuin raamattu sanoo: >> Kysyvät Jumalalta. 

Keskusteleminen >> kuolleitten >>, Jumalasta luopuneitten henkiolentojen kanssa on raskas loukkaus Jumalaa vastaan, se on epäjumalanpalvelusta. Sillä olivathan epäjumalien palvelijat pahojen henkien yhteydessä. Henkienmanaajat entisaikoina olivat yleensä sellaisia, jotka ehdoin tahdoin pyrkivät pimeyden henkien demoonien yhteyteen. Siksi Vanhassa Testamentissa sanotaan, että Jumala hävittää henkienmanaajat kansan keskuudesta. 

Raamattu kieltää siis ihmisiltä määrätynlaisen yhteyden henkien kanssa, nimittäin yhteyden pahojen henkien kanssa. Sen sijaan tulee ihmiskunnan pyrkiä Jumalan ja hyvien henkien yhteyteen. >> Ja kun he sanovat teille: Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, niin sanokaa: Eikö kansa kysyisi Jumalaltansa? Kuolleiltako elävien puolesta? >> (Jes. 8: 19.) >> Kysykää tulevaisia minulta! >> (Jes. 45: 11.)

Kaikkien aikojen uskovaiset ovat hartaasti seuranneet tätä kehoitusta ja kysyneet neuvoa Jumalalta. Israelilaisten parissa oli aivan tavallista kysyä neuvoa Jumalalta. >> Jokaisen, jolla oli kysyttävää Herralta, oli mentävä ilmestysmajalle, leirin ulkopuolelle. >> (2 Moos. 33: 7.) Jumala vastasi mitä moninaisimmalla tavalla. Hänen sanansaattajansa olivat alituisessa yhteydessä uskovaisten kanssa. Me kohtaamme heitä kaikkialla sekä Vanhan että Uuden Testamentin kertomuksissa. 

Jos me siis uskovaisina tai ainakin rehellisinä totuudenetsijöinä koetamme päästä hyvän henkimaailman yhteyteen, niin emme tee mitään väärää, vaan täytämme Jumalan käskyn. Se on tärkeä käsky. Sillä yhteys hyvän henkimaailman kanssa on ainoa tie, joka johtaa totuuteen. Toista tietä ei ole olemassa.

Siksi ei raamatussa koskaan neuvota totuutta etsiviä ihmisiä pyytämään opastusta kanssaihmisiltä, vaan aina Jumalalta ja Hänen henkiolennoiltaan. Samoin Uudessakin Testamentissa. Kristuksella, erotessaan tästä maailmasta, oli opetuslapsilleen vielä paljon sanottavaa, sellaista mitä he eivät ymmärtäneet. Hän lupasi myöhemmin antaa heille tarkempia neuvoja, ei kuitenkaan ihmisten kautta, vaan henkiolentojen, ja lähettää Jumalan luota heille totuuden henkiä, joiden teot he saisivat maallisilla aisteillaan havaita. >> Te saatte nähdä Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas. >> (Joh. 1: 51.) 

Ensimmäiset kristityt näkivät kokouksissaan Jumalan sanansaattajien nousevan ylös ja laskeutuvan alas. Apostoli Paavali kehoittaa sen vuoksi kristityitä: >> Samoin tekin, kuin tavoittelette hengellisiä lahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti. >> (1 Kor. 14: 12.) 

Ihmiskunnan uskonnollisen elämän perusoppi on se, ettei kenenkään, joka haluaa saada totuudenmukaisen vastauksen tämän ja tulevan elämän suuriin kysymyksiin, tule turvautua ihmisiin ja heidän selityksiinsä, vaan pyrkiä suoranaiseen yhteyteen Jumalan henkimaailman kanssa, joka on totuuden lähde. Siten Jumala opettaa Vanhassa, ja Kristus Uudessa Testamentissa. Samaa opettivat apostolit, ja tämän opetuksen mukaisesti toimi Jumalan kansa vanhan liiton aikana sekä kristityt ensimmäisinä vuosisatoina.

Myöhempinä aikoina on tämä perustotuus kadonnut. Erehtyvät ihmiset tulkitsivat totuutta Jumalan ja Hänen henkimaailmansa asemasta. Jumalan sana muuttui, käyttääksemme apostoli Paavalin sanontatapaa, >> myyskentelyksi >>. Ihmiset opettivat uskontoa samoinkuin kaikkia maallisia tieteitä. Ja siten on laita yhä tänäkin päivänä. 

Kansan hengellisillä johtajilla oli rajaton valta kaikissa uskonnollisissa asioissa ja he saavuttivat siten yhä suuremman maallisenkin herruuden. Yhä lukuisemmiksi tulivat ne ihmisten määräämät säännöt, joita sälytettiin uskovaisten hartioille. Entinen Jumalan lasten vapaus muuttui uskonnolliseksi orjuudeksi. Ken asettui vastarintaan ja tahtoi elää oman vakaumuksensa mukaan, sai maksaa sen hengellään. Miljoonien veri on vuotanut uskonnon nimessä.

Uuden Testamentin alkuperäiset kirjat katosivat. Jäljennökset eivät tärkeimmissä kohdissa pidä yhtä alkuperäisen tekstin kanssa. Ryhdyttiin väärennyksiin, jotta voitaisiin löytää todistuksia ihmisten mielipiteille ja säätämille säännöille, jotka aikojen kuluessa olivat päässeet valtaan. Siten toistui se, mistä Jumala jo vanhan liiton aikana katkerasti valittaa profeettain suun kautta: >> Kuinka saatatte sanoa: ”Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki?” Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä. Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja joutuvat kiinni. Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan – mitä heillä on viisautta? >> (Jer. 8: 8-9.) 

Nykyinen tieteellinen tutkimuskin on todennut, että väärennyksiä on tarttunut ruttotaudin tavoin kaikkiin vanhan ajan kirjoihin. Raamattua, kirkkoisiä, juutalaisten ja pakanallisten kirjailijoiden kirjoja väärennettiin niiden uskonnollisten mielipiteiden tueksi, jotka väärentäjien aikana olivat vallassa.

Kaikki tämä tapahtui yksinkertaisen kansan tietämättä. Kansa otti epäröimättä vastaan niin sanotut uskonnolliset >> totuudet >> ja selitykset, joita hengelliset johtajat tarjosivat heille, ja jätti ne perinnöksi lapsilleen ja lastenlapsilleen. Aivan samoin on laita nykyäänkin. Uskonto on perintö, jonka jokainen perii 9 vanhemmiltaan ja opettajiltaan, muodostamatta itse omaa mielipidettään sen sisäisestä totuudesta. Siihen eivät useimmat kykenisikään. Niinpä se, joka nykyään on kristitty, voisi yhtä suurella vakaumuksella tunnustaa juutalaisten tai muhamettilaisten uskoa, jos hänen vanhempansa olisivat olleet juutalaisia tai muhamettilaisia. Toisin oli niinä aikoina, jolloin ihmiset olivat hyvän henkimaailman yhteydessä. Silloin he saattoivat kysyä: >> Mikä on totuus? >> — ja saada vastauksen. Siksi Paavalikin kehoittaa ensimmäisiä kristityitä kysymään Jumalalta, jos he jossakin asiassa ovat toista mieltä kuin hän itse. >> Jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. >> (Fil. 3: 15.) 

Myöhempinä vuosisatoina ei tämän suurimman kristillisen apostolin neuvoa tässä suhteessa voitu antaa, jotta ihmiset olisivat päässeet totuuden perille. Jos joku ei uskonut sitä, mitä hänen >> kirkkonsa >> opetti tai jos hän olisi yrittänyt samoinkuin israelilaiset ja ensimmäiset kristityt, ottaa selkoa totuudesta >> kysymällä neuvoa Jumalalta >>, niin olisi hänet julistettu pannaan ja hänen päivänsä olisivat päättyneet polttoroviolla. Nykyään polttoroviot ovat sammuneet, koska >> kirkolla >> ei ole enää ulkonaista valtaa sytyttää niitä. Mutta kirkonpanna on vielä olemassa, ja ensimmäisen vuosisadan suurimmat kirkkoisät julistettaisiin pannaan, jos he nykyään eläisivät ja opetuksissaan seuraisivat sitä totuutta, jota he aikoinaan opettivat kristilliselle kansalle. 

Nykyään ei enää yritetä päästä Jumalan henkimaailman yhteyteen ja siten tie totuuteen on suljettu. Ihmisten laatimista säännöistä ja määräyksistä on uskonnon rakennus rakennettu ja ihmiskuntaa kehoitetaan asettumaan siihen. Sadat uskontokunnat tahtovat välittää totuutta. Toinen polttaa sen, mitä toinen palvelee, ja toinen julistaa totuudeksi sen, minkä toinen väittää kerettiläisyydeksi.

Tästä erheellisestä tilanteesta voi ihmiskunta vapautua vain siten, että Jumala lähettää jälleen henkiolentoja totuutta ilmoittamaan, niinkuin Hän teki entisinä vuosisatoina. 

Meidän ei pidä kysyä neuvoa >> kuolleilta >>, pimeyden valtakunnan hengiltä, eikä myöskään ihmisiltä – vaan Jumalalta. Jumala on sama nyt kuin ennenkin. Hän ei katso ihmisen arvoon. Nykyajan ihmiset ovat Hänelle yhtä rakkaita kuin entisaikojenkin ihmiset. Ja samoin kuin Hän ennen ilmaisi itsensä ihmisille sanansaattajiensa kautta, samoin nytkin.

>> Kirkot >> tulevat tosin vastustamaan tätä totuutta kaikin keinoin. Niiden on pakko se tehdä; sillä ne taistelevat omasta olemassaolostaan. Ne pitävät itseään totuuden erehtymättöminä välittäjinä. Kullakin on kruunattu tai kruunaamaton paavinsa. Jumalan sanansaattajan välittämä oppi on heistä vaarallinen ja kirkon olemassaoloa uhkaava. Sillä voisihan olla mahdollista, että Jumalan henkiolentojen julistamat totuudet eivät pitäisi yhtä kirkkojen oppien kanssa. Mutta totuus on vain yksi. Joko yksi monista eri uskontokunnista tuntee totuuden – ja kaikki muut ovat väärässä, tai ei kukaan sitä tunne. Loppujen lopuksi soveltuvat kaikkiin uskontoihin ilman erotusta Göthen Faustin sanat: >> Valaistus kirjokuvien niukka, lumetta paljon, totta hiukka. >> 

Minä toimin 25 vuotta katolisena pappina. Minä uskoin, että uskontoni oli oikea. Sehän oli minun vanhempieni, opettajieni ja sielunpaimenteni usko. Vaikka todistukset uskoni erehtymättömyydestä eivät olleetkaan mielestäni vakuuttavia, niin ei minulla sittenkään ollut syytä olla uskomatta kaikkea sitä, mitä muut uskonveljeni pitivät totuutena. Sitä paitsi olisi pieninkin vapaaehtoinen epäilys kirkkoni erehtymättömyyttä vastaan ollut kuolemansynti.

Minulla ei ollut aavistustakaan, että ihminen voisi päästä henkimaailman yhteyteen. >> Spiritismistä >> olin lukenut vain sanomalehdissä. Se oli mielestäni valhetta ja itsepetosta. 

Sitten koitti päivä, jolloin tahtomattani astuin ensimmäisen askeleen, sillä tiellä, joka saattoi minut henkimaailman yhteyteen. Sain kokea sellaista, mikä mullisti kokonaan hengellisen elämäni.

Tämän ensimmäisen askeleen jälkeen en voinut enkä saanut pysähtyä. Minun täytyi kulkea eteenpäin, saada selvyyttä. Varovasti tutkien minä astuin eteenpäin, seuraten apostoli Paavalin sanoja: >> Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on. >> (1 Tes. 5: 21.)

Tahdoin vain hyvää. Tahdoin tietää totuuden. Olin valmis ottamaan sen vastaan, vaikkapa suurinkin uhrauksin. Minä tiesin, ettei Jumala jätä rehellistä ja epäitsekästä etsijää apua vaille; ettei Hän Kristuksen sanojen mukaan anna nöyrästi anovalle kiveä leivän asemasta.

Selvästi näin myös silmieni edessä tämän askeleeni seuraukset, asemani pappina, toimeentuloni, maallisen tulevaisuuteni näin tuhoutuvan, jos astuisin edemmäksi. Osakseni saisin pilkkaa, sortoa ja kärsimystä mitä suurimmassa määrässä.

Mutta totuus oli minulle suuremman arvoinen.

Minä löysin totuuden tällä tiellä, jota olin ruvennut kulkemaan. Se vapautti minut sisäisesti ja muutti mieleni iloiseksi. Ne ulkonaiset vaikeudet, joita sain kokea ja jotka yhä edelleenkin seuraavat minua, eivät voi häiritä saavuttamaani sisäistä rauhaa. Tämä kirja on aiottu jokaiselle totuutta etsivälle ihmiselle. Se pyytää olla tienviittana kaikille, jotka pyrkivät hyvän henkimaailman yhteyteen voidakseen siten lyhyintä tietä saavuttaa totuuden ja Jumalan. 

Kirjat, joiden tarkoituksena on olla >> oppaina >> maallisilla matkoilla, ovat sellaisten henkilöiden sepittämiä, jotka itse ovat kulkeneet niitä teitä, joista >> oppaassa >> kerrotaan. Sellaiset kirjat eivät ole tarkoitetut niille, jotka pysyttelevät kotona, vaan niille, jotka tahtovat oppia tuntemaan heille outoa maata.

Sellainen >> opas >> pyrkii minunkin kirjani olemaan. Se tahtoo neuvoa tien sille sillalle, jolla me voimme kohdata toisen maailman sanansaattajat. Se, joka tämän kirjan opastamana astuu tuolle henkimaailman sillalle, saa oppia tuntemaan kaiken sen, mitä tässä kirjassa kerrotaan. 

En kehoita ketään koettelematta hyväksymään kirjani oppia. Siinä tapauksessa hänen vakaumuksensa elämän suurista kysymyksistä nojautuisi erehtyvän ihmisen sanoihin. Sitä hänen ei pidä tehdä. Sillä voisihan olla, että erehtyisin tai pettäisin itseäni vakuuttaessani, etten ole tämän kirjan totuuksia ammentanut itsestäni enkä omista aivoistani, vaan että olen ne vastaanottanut toiselta puolen, ollessani yhteydessä Jumalan hyvän henkimaailman kanssa.

Minä heikko, erehtyvä ja syntinen ihminen en voi vaatia, että minuun uskottaisiin enemmän kuin muihin kanssaihmisiini. Siksi en pyydä, että minuun sokeasti uskottaisiin. Yhtä vain pyydän. Että toiset tutkisivat sitä totuutta, jonka minä olen löytänyt, kulkemalla samaa tietä kuin minäkin. Tämän tien olen niin tarkasti selittänyt, että jokainen voi sen löytää. Oppinut ja oppimaton, rikas ja köyhä, kaikki voivat kulkea samaa tietä. Siihen ei vaadita heiltä mitään ennakkotietoja eikä koulutusta. Se ei maksa heille mitään. Ainoa, mikä on välttämätöntä, on se, että he tahtovat pyrkiä totuuteen. Heidän pitää olla valmiit ottamaan vastaan totuus, kun se vakuuttavalla tavalla selviää heille, ja järjestää elämänsä sen mukaan. Ken ei sitä halua, ei tätä kirjaa tarvitse. Hänellä ei yleensä ole mitään tietä, joka johdattaa totuuteen. Sillä Jumala ilmaisee totuutensa vain niille, joilla on hyvä tahto. 

Niillä, joilta puuttuu tahto pyrkiä totuuteen ja jotka eivät tutkien halua kulkea sitä tietä, jonka minä heille viittaan, ei ole myöskään oikeutta arvostella kirjaani. Sillä jos kemisti sanoo voivansa kemiallisten yhdistelmien avulla saada syntymään kultaa ja tarkalleen selittää, millä tavalla hän on saanut sen aikaan, niin vain se voi arvostella kemistin työtä, joka itse tarkalleen seuraa hänen menetelmäänsä. 

Minun vakaumukseni on se, että tämä kirja sisältää totuuden. >> Sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon. >> (2 Tim. 1: 12)

Minun ei tarvitse pelätä, että ne, jotka seuraavat minun viitoittamaani tietä, löytävät jotakin sellaista, mikä on ristiriidassa sen kanssa, mitä minä olen löytänyt. Kaikki, jotka tähän mennessä ovat seuranneet neuvoani ja pyrkineet hyvän henkimaailman yhteyteen, ovat löytäneet samaa kuin minäkin. 

Siitä huolimatta kirjani saavuttaa paljon ja katkeria vastustajia. Ei niin runsaasti suuren yleisön parissa kuin niiden, joille totuuden omistaminen vaatii raskaita maallisia uhreja. Tarkoitan eri uskontokuntien pappeja. Se oppi, jota he tähän saakka ovat seurakuntalaisilleen saarnanneet, on antanut heille samalla elatuksen. Jos heidän käsityskantansa totuudesta muuttuu, täytyy myös heidän entinen vakaumuksensa muuttua, silloin heidän on mahdotonta enää pysyä seurakuntansa pappina. Virkansa mukana he kadottavat leipänsä. Ihmisen suurimpia uhreja on luopuminen toimestaan ja köyhänä ja vainottuna heittäytyä epävarman tulevaisuuden varaan. Harvat kykenevät siihen. Mieluummin he luopuvat totuudesta. 

Siksi juutalaiset papit taistelivat myöskin niin ankarasti Kristusta ja hänen oppiansa vastaan. He pelkäsivät asemaansa. He eivät tutkineet Kristuksen julistamien totuuksien pätevyyttä, vaan kohdistivat vihansa häneen itseensä, koska he väittivät hänen yllyttävän kansaa heitä vastaan ja pelkäsivät hänen riistävän heiltä heidän vaikutusvaltansa. Siksi hänen piti kuolla. Ja vielä tänäkin päivänä kaikkien uskontokuntien pappeja seuraa se kirous, että he vastustavat totuutta, totuudenetsijöitä ja totuudenjulistajia. He ovat tulella ja miekalla taistelleet kerettiläisyyttä vastaan ja tappaneet miljoonia ihmisiä; samoin juutalaisetkin papit syyttivät Kristusta, että hän pilkkasi Jumalaa. Mutta todellinen syy oli silloin, samoinkuin myöhempinäkin aikoina, että he pelkäsivät kadottavansa vaikutusvaltansa, maallisen kunniansa, virkansa ja tulonsa. Tietysti oli poikkeuksiakin, ja on yhä vieläkin. Nykyään ehkä enemmän kuin ennen. Mutta nämä nykyajan Nikodeemus sielut, yhtä vähän kuin ensimmäinenkään, eivät voi estää hengellisiä johtajia langettamasta kuolemantuomiota totuudelle. 

Nykyajan papit eivät siis lue minun kirjaani eivätkä myöskään tutki sen totuutta, sillä tavalla kuin tässä kirjassa on neuvottu. Ja kuitenkin se on tie, jota jokainen voi hyvällä omallatunnolla seurata. Vai onko siinä jotain moitittavaa, jos joku, olkoon hän pappi tai maallikko, pitää kodissaan joko yksin tai toisten kanssa hartaushetken ja veisaten ja rukoillen kääntyy Jumalan puoleen anoen, että Kristuksen lupaus täyttyisi: >> Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat. >> (Luuk. 11: 13.) – Onko syntistä tällaisena hartaushetkenä tutkia raamatun totuuksia, keskustella niistä toisten kanssa ja rukoilla oikeaa ymmärtämystä? Onko syntistä istua sellaisessa tilaisuudessa käsi kädessä, niinkuin ensimmäiset kristitytkin, keskittää sisimmät ajatuksensa Jumalaan, katua maalliset erehdyksensä, antaa toisilleen anteeksi ja rukoilla Jumalalta apua, jotta hän antaisi meille totuuden hengen, niinkuin Kristus on seuraajilleen luvannut? Onko ketään, joka ei hyvällä omallatunnolla voisi tätä tehdä? Mitään muuta en vaadi. Muuta tietä en minäkään ole kulkenut saadakseni osakseni kaiken sen, mistä tämä kirja kertoo. En ole saanut mitään erikoista osakseni. Sain vaan sen, minkä jokainen saa, joka vilpittömästi etsii. Monet voivat ehkä seuraamalla tätä tietä saada vielä paljon enemmänkin kuin minä. 

Vaikka ne asiat, joita meille tällä tavoin ilmaistaan, tuntuvat kovin uskomattomilta, niin ei ole silti syytä olla seuraamatta sitä tietä, jota tässä neuvotaan. Sillä Jumalahan lupaa meille suorastaan uskomattomia sanoessaan:

>> Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita sinä et tiedä. >> (Jer. 33: 3.)

Pääsiäisenä 1932.

                                                                                       TEKIJÄ